Miksi Otto Bruun sai näkyvyyttä?
Ylioppilaslehdessä (13/2009) julkaistiin kahden sivun mittainen päätoimittaja Veera Luoma- ahon kirjoittama henkilökuva edustajistovaaliehdokas Otto Bruunista. Ihmettelemme suuresti, miksi juuri nyt vaalien alla julkaistaan ylistävä (“Bruunia, 25, voisi luonnehtia skarpiksi”, ”Bruunin oma puhe on hauska sekoitus…”) henkilökuva yhdestä ehdokkaasta, kun aikaisemmin juttusarjassa ei ole käsitelty ylioppilaskunnan nykyisiä toimijoita.
Emme kiistä, ettei henkilökuvalle olisi ollut journalistisia perusteita. Toivomme kuitenkin selvennystä niihin journalistisiin perusteisiin, jotka vaativat artikkelin julkaisua juuri vaalien alla, kun julkaisu kuukautta ennen tai jälkeen, ei olisi riskeerannut Ylioppilaslehden sitoutumattomuutta.
Mielestämme on ero lehden Nokkapokka-väittelypalstalla esiintymisessä (palstalla on ollut esillä ylioppilaskuntatoimijoita viimeisen vuoden ajan) ja laajassa yhden henkilön taustoista ja saavutuksista kertovassa henkilökuvassa. Ylioppilaslehden tulisi käyttää enemmän harkintaa julkaisupolitiikkansa suhteen, jotta sen asemaa ei voida asettaa kyseenalaiseksi. Ylioppilaslehti on korostanut olevansa koko jäsenistön lehti. Niinpä sen on oltava poliittisesti sitoutumaton ja puolueeton, eritoten juuri vaalien alla. Kysymmekin siis vielä kerran, mikä kyseisessä henkilökuvassa oli niin tärkeää, että se piti saada juuri tähän lehteen? Kyseinen ratkaisu asettaa Ylioppilaslehden sitoutumattomuuden ja riippumattomuuden kyseenalaiseen valoon.
AnneSophie Hokkanen
edustajistoryhmän puheenjohtaja, SNÄf
Antti Kerppola
vaalipäällikkö, HELP
Olli Nokso-Koivisto
vaalipäällikkö, Osakuntien suuri vaalirengas
Minni Tarkkanen
edustajistoryhmän puheenjohtaja, KansY
Sonja Virta
vaalipäällikkö, Ainejärjestöjen vaalirengas
Opiskelijapoliitikot eivät päätä sisällöistä
Monien opiskelijapoliitikkojen on vaikeaa ymmärtää, mitä Ylioppilaslehden riippumattomuus tarkoittaa. Se kun tarkoittaa riippumattomuutta juuri opiskelijapoliitikoista.
Ylioppilaslehden ei tarvitse eikä se saa luovuttaa päätäntävaltaansa toimituksen ulkopuolelle – eikä ”selventää” juttujensa journalistisia perusteita HYYn edustajiston jäsenille. Haasteellista olisikin selventää niitä ihmisille, joiden mielestä heidän omat urotekonsa edustajistossa ovat ilmeisesti verrattavissa Ruotsin Le Monde Diplomatiquen ja kolmen kirjan toimittamiseen saman vuoden aikana.
Opiskelijapoliitikot ovat toivoneet Ylioppilaslehteen enemmän juttuja opiskelijapoliitikoista. Yllä olevan kirjoituksen lähettänyt ainejärjestöjen Jaakko Soudunsaari väläytteli edustajistossa kuitenkin jopa päätoimittajan eroa, koska henkilökuvassa ollut HYY Yhtymän hallituksen puheenjohtaja Otto Bruun, ainejärjestöläisten hallitustoveri ja yksi lähes tuhannesta vaaliehdokkaasta, olikin väärästä ryhmästä, Sitoutumattomasta vasemmistosta. Sitä Soudunsaari ei tuonut esiin, että syksyn neljästä lehdestä kolmessa on näkemyksiään päässyt kertomaan sivun kokoisella palstalla ainejärjestöläinen, myös HYAL:n puheenjohtaja. Soudunsaari itse esiintyi palstalla jo viime lukuvuonna, toki valitettavan kaukana vaaleista.
Ylioppilaslehdelle opiskelijapoliitikkojen verinen taistelu palstamillimetreistä on ajoittain huvittavaa, välillä rasittavaa, mutta arkipäiväistä. Ainejärjestöläisten joukosta on muun muassa reklamoitu, että Ylioppilaslehti kirjoittaa liian myönteisesti Varsinaissuomalaisesta osakunnasta. Kokoomusopiskelijoita rauhoitti viime vuonna ehkä se, että Ylioppilaslehden kolumnisti oli heidän riveistään. Tänä syksynä he kuitenkin hermostuivat näkyvyydestä juorupalstalla ja halusivat tietää toimituksen tietolähteen. Pettyneimpiä lehden linjaan ovat olleet vasemmistolaiset ja vihreät opiskelijatoimintalaiset, jotka tekivät viime vuonna jopa kokonaisen ”vallankumous-Ylkkärin”. Ironista on, että yhtenä vastalehden tekijänä hääri – kukas muu kuin Otto Bruun.
Tänä vuonna Ylioppilaslehden henkilökuvat ovat kertoneet niin Rkp:n Carl Haglundista, demarien Pilvi Torstista, perussuomalaisia symppaavasta Tero Vaarasta kuin isosta liudasta sitoutumattomia kirjailijoita, urheilijoita ja taiteilijoita. Toimitus valitsee myös tulevaisuudessa juttuaiheensa noudattaen journalistista vapauttaan. Opiskelijapoliitikoille voin erikseen selventää, että kirjoitamme siis jatkossakin aiheista, jotka itseämme sattuvat hotsittamaan.
Veera Luoma-aho
Päätoimittaja
Bravo, Luoma-aho. Antaa tulevien poliittisten broilerien narista.
Tämäkin nautti joka sanasta!
Herttaista että ovat niin huolissaan lehden journalistisesta koskemattomuudesta.
Luulen kuitenkin, että harjoituksen tarkoitus on lähinnä saada oma nimi lehteen.
kysymys ei ole puoluetaustasta vaan journalismin eettisistä periaatteista - onko oikein nostaa _yksi_ ehdokas esille juuri vaalien alla? minusta on käsittämätöntä että neiti luoma-aho kehtaa vastata täysin asialliseen kysymykseen noin ylimielisesti.
vapauden mukana tulee myös paljon vastuuta ja jos arvoisa päätoimittaja ei kykene ymmärtämään miksi juttu herätti joissain tahoissa närästystä, niin ehkä todellakin on aika vaihtaa päätoimittajaa...
Huomattavasti pahempi journalismin periaatteiden loukkaus olisi olla julkaisematta henkilöstä kertovaa artikkelia poliittisista syistä edustajistovaalien takia. Olisipa tylsää lukea Ylioppilaslehteä, jossa kaikki HYYn toimintaan edes marginaalisesti liittyvät artikkelit olisivat menneet HYYn edustajiston kaikkien ryhmien hyväksynnän läpi.
Nimimerkille sun-liirum-sun-laarum on todettava, että Ylioppilaslehteä lukevat muutkin kuin HYYläiset.
Ylioppilaslehti on HYYn jäsenlehti, jonka päätoimittajalle edustajisto on perinteisesti antanut aika vapaat kädet tehdä sellaista lehteä kuin haluaa. Toisaalta on kuitenkin odotettu, että Ylkkäri kohtelisi edustajistoryhmiä tasapuolisesti ainakin vaalien alla.
Yllä olevan kirjoituksen allekirjoittajien takana oli ennen vaaleja 40 edustajistopaikkaa ja vaalien jälkeen 44 paikkaa 60:stä. Käytännössä siis ne ihmiset, joille Ylioppilaslehden päätoimittaja on viime kädessä vastuussa, pitivät vaalien alla julkaistua yksittäistä ehdokasta koskevaa henkilökuvaa sopimattomana. Vastaavaa en ole nähnyt niiden 10 vuoden aikana, jolloin olen Ylkkäriä lukenut.
Vielä mitään varsinaista vahinkoa ei ole tapahtunut. Päätoimittajan vastauksen sävy oli kuitenkin sellainen, että jos sama linja jatkuu, voi se vaikuttaa olennaisesti siihen, millainen päätoimittaja ensi keväänä valitaan ja millaisin eväin hän lähtee syksyllä lehteä tekemään.
"Jos sama linja jatkuu"
Kuullostaa jo melkein samalta kuin meillä Joensuussa. Riippumattomuudesta puhutaan mutta todellisuudessa ylioppilaskuntapoliitikot uhkailevat Uljasta ja päätoimittajaa lehden rahoituksella, kiristävät koko lehden lakkauttamisella jne. jos linja tai asenne ei sovikaan heille. Maine tässä kaikessa menee ennen kaikkea opiskelijapolitiikalta.
Tavallisen lukijan kannalta turha jupakka. Ei yhden ehdokkaan äänimäärä kai edes vaikuta koko vaalitulokseen mitenkään. Eri asia voisi olla se, jos liputettaisiin jonkun ryhmän puolesta, mutta sellaisesta ei kai ole lehteä syytettykään. Jos nyt jonkun niin korkeintaan Bruunin omalla listalla olevien vasemmistolaisten kuuluisi olla kateellisia.
Sun-liirum-sun-laarumille: ennen vaaleja pitää siis henkilöjuttusarja keskeyttää kokonaan, vain siksi että HYY-yhtymän hallituksen pj sattuu olemaan myös ehdolla vaaleissa, joissa ovat ehdolla kaikki? Jouninkin harrastama lehtien uhkaileminen päätoimittajan erottamisella koska linja ei miellytä, on nimeltään sensuuria. Poliittisista syistä harjoitettu sensuuri on nimeltään diktatuuria eli saneluvaltaa (=keskustelun estämistä).
Luoma-aho toi vastineessaan erittäin selvästi esille, että jos joku niitä henkilöjuttuja on saanut, niin HYAL ja KansY, eli aika lapsellista vaatia ettei saa tehdä juttua - Hyy-yhtymän hallituksen pj:sta.
Urho ja Sabe: Otto Bruunista tehty henkilöjuttu on jo mennyttä. Tuo yllä oleva päätoimittajan vastaus kritiikkiin on paljon pahempi asia ja kaivaa maata Ylkkärin riippumattomuuden alta.
Ylioppilaslehden riippumattomuus perustuu ennen kaikkea siihen, että päätoimittaja suhtautuu asiallisesti ja tasapuolisesti kaikkiin edustajistoryhmiin. Jos näin ei ole, vaan päätoimittaja itse astuu samalle hiekkalaatikolle kamppailemaan edustajistoryhmien kanssa, ei Ylkkäri voi kuin hävitä.
Päätoimittajan erottamisella en ole uhkaillut, vaan päätoimittaja vaihtuu joka tapauksessa kahden vuoden välein. Edustajisto valitsee seuraavan päätoimittajan ensi keväänä, eikä tapana ole ollut, että vanha päätoimittaja asettuisi ehdolle uudelleen.
Kaikella kunnioituksella..!
"eikä tapana ole ollut"
Onkos Jounissa ainesta kepun pj:ksi, vai mitä?