Väkivaltainen aviomies, perverssi psykiatri, narsistinen Kalevalan sankari, julma alikersantti ja – mörkö.
    Ylioppilaslehti listasi asiantuntijoiden avustuksella suomalaiset fiktiiviset pahikset ja valitsi niiden joukosta viisi suurinta konnaa.
    Heistä pääpahiksen sai valita entinen Poliisi-TV:n juontaja, toimittaja Raija Pelli.
    ”Kuka tahansa esiraadin valitsemista hahmoista olisi voinut ansaita kärkipaikan. Jouduin siis todella miettimään perusteluita löytääkseni pahimman”, Pelli kertoo.
    Tässä he kaikki ovat, täynnä vihaa ja pimeyttä. Ja kuitenkin niin tunnistettavina.

Lemminkäinen,
Kalevala
Hormonit jylläävät. Lemminkäinen, komea punahiuksinen nuorimies, lähtee kosimaan hyväsukuista Kyllikkiä. Hän luottaa vetovoimaansa: ”Jos en ole koiltani korea, su’ultani aivan suuri, mie valitsen varrellani, otan muilla muo’oillani.”
    Kyllikki ei kuitenkaan suostu Lemminkäisen vaimoksi. Niinpä mies ryöstää naisen, pakottaa liittoon ja hylkää hänet pian sen jälkeen – yksi monista kansalliseepoksemme pahan pojan säälittävistä teoista.

Raija Pellin perustelut:
”Lieto Lemminkäinen on kaikkien hyvännäköisten, aggressiivisten ja vastuuntunnottomien itseään täynnä olevien miespaholaisten esi-isä. Hän on väkivaltarikollinen, raiskaaja ja tappaja, joka ei ota opikseen tappioistaan, eikä tekemisistään.
    Lemminkäinen on säälittävä lurjus ja valehtelija, jonka kerta toisensa jälkeen pelastaa ja pitää hengissä etevä äiti. Komea kuori kätkee sisäänsä henkistä tyhjyyttä kumisevan ressukan.
    Minua on aina häirinnyt Lemminkäisen persoonaan liittyvä ihannointi. Hän ei suinkaan ole soturien perikuva. Hänen motiivinsa väkivaltaiseen käytökseen lähtevät puhtaasti itsekkäistä syistä. Häntä ohjaavat kostonhimo ja seikkailunhalu.
    Kalevalasta ei löydy yhtäkään ylevää tekoa, jonka voisi kirjata Lemminkäisen piikkiin. Hän on myöhempien aikojen öykkäreiden perikuva.”

Eero Markku,
Huojuva talo
”Saituri, kotona tyranni, muualla lakeija, lahjakkuudestaan ja nimekkyydestään huolimatta täynnä henkistä tyhjyyttä, epärehellinen puhuja ja ontosti paatoksellinen lausuja, suuruudenhullu, hullu, pahoinpitelijä, sadisti…”
    Näin kuvattiin Helsingin Sanomien kritiikissä Maria Jotunin perhehelvettikuvauksen luonnevikaista aviomiestä vuonna 1963.
    Huh, Huojuvan talon sanomalehtimies Eero on kuin ihmisen pahuus itsessään. Tosin nykypäivänä mies luultavasti psykologisoitaisiin patologiseksi narsistiksi.
    Kylmiä väreitä aiheuttaa Jotunin taitavasti maalaaman romaanihahmon lisäksi Kari Heiskasen hyytävä tv-tulkinta vuodelta 1990.

Psykiatri Lindström,
Tuhlaajapoika
Tämän lähemmäksi ei Hannibal Lecteriä suomalaisessa elokuvassa päästä. Veikko Aaltosen elokuva vuodelta 1992 on ankeaa katsottavaa. Siinä Esko Salmisen esittämä vankeinhoidon psykiatri Lindström palkkaa nuoren vankilasta vapautuneen pikkurikollisen perversioidensa kohteeksi: nuorukaisen on pahoinpideltävä psykiatria säännöllisesti.
    Alkaa sairaalloinen isä-poikasuhde, jossa kamppaillaan siitä, kuka on alistaja ja kuka alistettu.
    Kun Esa haluaa väkivallan kierteestä eroon, Lindström päästää pahuutensa valloilleen.

Mörkö,
Muumi-kirjat
Jääkylmä Mörkö jäädyttää kaiken mihin koskee. Tappavan kylmyytensä vuoksi hänet on tuomittu ikuiseen yksinäisyyteen.
    Yössä yksinäisyyttään karjuva möhkälemäinen Mörkö on ennen kaikkea hyvin traaginen olento.
    Alkukielellä Muuminsa lukeneet tietävät, että Mörkö on naispuolinen, hon.
    Se ilmaantuu usein paikalle, kun Muumipeikko on allapäin. Mörköä onkin helppo pitää Muumipeikon pimeänä puolena. Ikuinen yksinäisyys, kylmyys ja ihmisen pimeä puoli samassa hahmossa, voisiko mikään olla pelottavampaa.

Alikersantti Lehto,
Tuntematon sotilas
Alikersantti Lehto on vihannut kaikkea koko elämänsä. Mutta onko se mikään ihme?
    Hän on todennäköisesti ollut rikkoutuneen tamperelaiskodin kasvatti, perheestä perheeseen pomputeltu katulapsi.
    Siksi hän on alikersanttina, viimeinkin johonkin valta-asemaan päästessään, säälimätön ja tunteeton. Lehto vihaa alaistaan sotamies Riita-ojaa. Hän vihaa Riitaojan heikkoutta, sillä itse hän on kylmäverinen tappaja.
    Hän ampuu sotavangin. Ampuu toisen. Varastaa armeijalta.
    Lopuksi vaikeasti haavoittunut Lehto ampuu itsensä. Lehto kuolee 21-vuotiaana täynnä vihaa.

Lähellä kärkeä

Ellen Salpakari,
Täällä Pohjantähden alla
    Sydämetön rovastin rouva kyykyttää tohvelisankarimiehensä riistämään Koskelan torppariperhettä.

Paha pappi,
Harjunpää ja pahan pappi
    Sekopääpappi tyrkkii satunnaisia uhreja metron alle.

Äite Kyyrölä,
Kuutamosonaatti
    Kauhuelokuvan skitsofreeninen matriarkka, joka pitää toista poikaansa lukittuna kellarissa ja on kasvattanut toisesta sekopäisen irstailijan.

Isoisä,
On rakkautes ääretön
    Maria Peuran teoksessa ukki juo, hakkaa mummoa ja käyttää kuusivuotiasta Saaraa seksuaalisesti hyväksi.

Bruno Rygseck,
Komisario Palmun erehdys
    ”Helsingin sekalaisen rahaylimystön pahin mätämuna.”Miltei yhtä paha on hänen demoninen Amalia-tätinsä.

Luutnantti Lammio,
Tuntematon sotilas
    Omiensa vihaama, tunteeton, muodollisuudessaan sadistinen, epäinhimillisen vittumainen sotilasjohtaja.

Tohtori Kääkkä,
Minerva
    Juba Tuomolan sarjakuvan pahis luo geneettisen muuntelun avulla eläimistä armeijaa. Tohtorilla on suunnitelma maailmanvalloituksen jälkeiselle ajalle: ”Pakotan kaikki syömään tillilihaa ja juomaan kirnupiimää tiistaisin kello kolme.”

Risto,
Työmiehen vaimo
    Näytelmän juoppo ja kunniaton aviomies.

Aaro Vaalanne,
Salatut elämät
    Kotimaisen saippuan evil twin, jonka lopulta paljastaa irtoava hiuslisäke.

Henrik Leino,
Hän varasti elämän
    Elokuvan pikkuvirkamies vaihtaa identiteettiä tappamansa miehen kanssa.

Mukkelis Muuli,
Piilomaan pikku aasi
    Velho kaappaa kettupalvelijoineen vallan ja ankeuttaa Piilomaan elämän.

Pohjan akka,
Kalevala
    Väkevä noita hallitsee pahaa Pohjolan valtakuntaa.

Asko Mertanen,
Jäähyväiset presidentille
    Pentti Kirstilän rikosromaanin psykopaatti valmistelee pedanttimaisen huolellisesti Kekkosen näköisen Suomen presidentin salamurhaa.

Keijo Hujanen,
Uutishuone
    Alkoholisti, nihilisti ja toimittaja.

Rasva-Rainer
albumilta Hullu Puutarhuri
    Tuomari Nurmion biisin päähenkilö on paskiainen ja halpamainen nuorten naisten hyväksikäyttäjä.

Säde Vasara,
Tappava säde
    Romaanin sosiaaliterapeutti ottaa oikeuden omiin käsiinsä ja alkaa toimittaa vaimonhakkaajia pois päiviltä.

Valinnat:Ylioppilaslehden toimitus, Heikki Jokinen, Juri Nummelin, Jukka Lindfors ja Keijo Kettunen