Ennen kymmentä ei jaksa
Ylioppilaslehti selvitti suosituimmat luentoajat.
Kaikkihan me tiedämme, että tärkeimmät luennot järjestetään aina samaan aikaan: keskellä viikkoa ja keskellä päivää. Koeta siinä sitten raapia opintoja kasaan, palkkatöiden painaessa päälle.
Opetustilojen varausten perusteella tehty ja ensimmäisen opetusperiodin käsittävä selvitys paljastaa, että näin todella on.
Noin puolet Helsingin yliopiston opetuksesta pidetään tiistaina, keskiviikkona ja torstaina kello kymmenen ja neljän välillä. Vain kahdeksan prosenttia luennoista pidetään ennen kymmentä. Joka viides luento alkaa neljältä tai sitä myöhemmin.
Perjantai on luentopäivänä harvinainen: silloin pidetään ainoastaan kymmenesosa luennoista.
Opetusaikojen suunnittelu on laitosten ja tiedekuntien vastuulla.
”Jo vuosia on kiinnitetty huomiota siihen, että maanantai-aamu ja perjantai eivät opetusaikoina kiinnosta. Opettajilla on sellainen mielikuva, että opiskelijat eivät halua silloin tulla paikalle”, kertoo opintohallintotiimin kehittämispäällikkö Päivi Pakkanen.
Hän arvelee, että opetuksen kasautumisessa on kyse myös huonosta johtamisesta.
”Laitosten johtajat eivät halua käyttää kovempia keinoja opetuksen järkevämpään sijoitteluun.”
Laitoksia on kannustettu hajauttamaan opetusaikoja hinnoittelemalla tilojen perjantai- ja iltakäytön suositumpia aikoja halvemmaksi.
”Perjantai-illalle ei kannata sijoittaa mitään, koska kukaan ei tule paikalle”, väittää yhteiskuntahistorian laitoksen johtaja professori Matti Peltonen.
”Siinä vaiheessa kenen tahansa viikon työt alkavat painaa päälle.”
Kemian laitoksen johtaja, professori Markku Räsänen on samoilla linjoilla.
”Vuosien varrella on huomattu, ettei moni tulisi perjantain luennoille. Opiskelijat pitävät pitkiä viikonloppuja.”
Aamuopetusta Räsänen puolustaa.
”Aamuyhdeksän on paras aika luentojen aloittamiselle. Opiskelijat ovat silloin virkeimmillään. Jos taas aloittaa jo kahdeksalta, katoa on jo enemmän.”
Molemmat laitosjohtajat tyrmäävät kritiikin huonosta johtamisesta.
”Tietysti on totta, että emme käytä kovia keinoja johtamisessa. Ei ole mitään järkeä lähteä pilaamaan laitosten ilmapiiriä kasarmikurilla”, Peltonen summaa.
Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan puheenjohtajaa Katariina Styrman pitää opiskelijoiden perjantailaiskuutta myyttinä.
”En usko, että opiskelijat purnaisivat, mikäli kiinnostavaa opetusta olisi enemmän harvinaisempiin aikoihin”, Styrman sanoo.
”Nykyinen tilanne on itseään ruokkiva kierre. Opettajien pitäisi kokeilla aamu- ja perjantailuentojen lisäämistä ennen kuin kritisoivat opiskelijoita.”
Veikko Eranti



Satun huomaamaan, että taulukossa on prosentteja yhteensä vain 99%. Virhe taitaa olla perjantaissa. Voiko taulukkoon luottaa???
Onnittelut tarkkasilmäisestä huomauksesta!
Kysessä on pyöristyksiin kadonnut yksi prosentti. Jotta taulukko, jossa on noin monta lukua, olisi luettavissa ja hahmotettavissa, päätimme pyöristää luvut täysiin prosentteihin. Virhe syntyy siitä, että tiistain ajan 18-20 osuus on tarkkaan ottaen 1,4 ja torstain vastaavan ajan 1,3, jolloin yhteenlaskusarake näyttää viittä prosenttia, vaikka itse taulukossa näyttää olevan vain neljä. Perjantain kohdalla on samanlainen tilanne.
Luettavuuden ja ymmärrettävyyden eteen joudutaan välillä tekemään kompromisseja, ja tällä kertaa taulukosta näyttää siis puuttuvan yksi prosentti. Kaikki opetus on kuitenkin huomioitu, ja näkyvissä yhteensä -sarakkeissa. Poikkamat taulukon ja todellisuuden välillä ovat taulukon kussakin ruudussa alle viisi promillea, joten siitä saa täysin paikkaansapitävän kuvan opintoaikojen jakautumisesta.
Mikäli kiinnostusta riittää, niin kaikkien opetustilojen varaukset ovat saatavissa hallintoviraston verkkosivuilta http://www.helsinki.fi/teknos/opetustilat/index.htm. Taulukko on koottu näistä tiedoista.
Niin...opetuksen sisältö ja opetus ovat avainasemassa. Kun opetetaan esim matematiikkaa, niin jokainen kaava pitää esittää perinpohjaisesti eli historia ja logiikka. Jokainen kaava tai yhtälö on jonkun ihmisen tuotos eli kultakimpale. Ne eivät ole mitään itsestään selvyyksiä, vaan jonkun ihmisen elämän työtä ja pohdintaa! Kyllä tässä on opettajan motivaatiosta kiinni eli miten saada opiskelijat kiinnostumaan aiheesta!