Levottomat sielut

T:Teksti:

Taiteilija ärsykkeiden ristitulessa

Tuomas Peritalo, 27

”Kerron esimerkin roskien viennistä.
    Saan ehkä vielä roskapussin ulos roskiksesta, mutta huomaankin lattialla lehden ja alan lukea sitä. Lehdessä näen jutun asiasta tai esineestä, joka itselläni on ja menen hakemaan sen hyllystä. Seuraavaksi huomaan hyllyssä kameran ja otan sen käteen, näen ulkona mielenkiintoisen puun ja lähden ottamaan kuvia – ja roskien vienti unohtuu.
    Paras tällainen reissuni on päättynyt siihen, että roskapussi on edelleen asunnon lattialla ja minä toisessa maassa.
    Yleensä unohtuneet tai jääneet asiat palautuvat vähän ajan kuluttua mieleen, mutta eivät aina. Työelämässä siitä on eniten haittaa: vaikka muistaisin melkein kaiken, niin se yksikin unohdus saattaa olla ikävä.
    Yritän paikata tätä muistilapuilla, joita on työpöydälläni kymmeniä, tosin nekin sekasotkussa. Kalenterin käyttö on mahdotonta, koska vaikka siihen muistaisikin jotain kirjoittaa, niin sitä ei ainakaan muista lukea tai muista missä se on.

ADHD-diagnoosin jälkeen hämmentävintä on ollut tajuta, miten eri tavalla oma mieli toimii verrattuna moniin muihin ihmisiin. Reagoin aivan kaikkeen, ja asiasta harhautuminen on käsittämättömän helppoa. En oikeastaan pysty lukemaan mitään, koska en pääse yhdessäkään kirjassa kolmeakymmentä sivua pidemmälle.
    Tarvitsen koko ajan jonkinlaista ärsykettä, koko ajan on saatava tehdä jotain edes vähän uutta. Lapsena mökillä tein kaikkia mahdollisia töitä: ensin olin maalaamassa seinää, sitten viiden minuutin kuluttua pesemässä saunaa ja heti perään leikkaamassa ruohoa.
    Toimin samoin kotona. Heti sisään päästyäni avaan television, laitan tietokoneelta pyörimään elokuvan ja musiikin päälle. Katselen televisiota ja vaihdan kanavaa noin kerran sekunnissa. Seuraan samalla elokuvaa tietokoneelta ja kuuntelen musiikkia. Vaihdan sitäkin jatkuvasti.
    En pysty nukkumaan ympäristössä, jossa ei ole melua. Oman ikkunani alla on ratikkalinjan vaihde, jonka jatkuva kolina auttaa rauhoittumaan. Jos yritän nukkua hiljaisessa ympäristössä alan kuunnella kaikkia mahdollisia ääniä, vaikka sitä tuliko tuo kilahdus naapurissa tippuvasta lusikasta, ja miten päin se oikein tippui.
    Tuttu, tasainen melu auttaa nukkumaan ja rauhoittumaan. Sen vuoksi kuuntelen myös käytännössä jatkuvasti musiikkia korvalappustereoista. Parasta lääkettä ovat kappaleet, jotka osaan kokonaan ulkoa.

Johonkin asiaan uppoutuminen rajoittaa jatkuvia ärsykkeitä. Asioihin onkin todella helppo addiktoitua. Olen ollut koukussa muun muassa pienoismallien rakentamiseen, joita minulla oli useita satoja, ja niistä käytännössä kaikki keskeneräisiä. Olen kerännyt vimmalla muun muassa lasiesineitä, Aku Ankan taskukirjoja ja piippuja. Äänitteitä minulla on tuhansia.
    Olen käyttänyt hyvinkin paljon alkoholia itselääkitykseen. Sitä on vaikea myöntää, mutta alkoholi on auttanut minua lukemattoman monilla eri tavoilla. Se on auttanut minua masennuskausien yli, ilman sitä en olisi saanut nukuttua varmaankaan ikinä ja se on auttanut rentoutumaan. Ilman alkoholia olisin aikanaan ollut huomattavasti huonommassa jamassa. Välillä sen käyttö on mennyt myös yli.
    Olen koko elämäni ajan kärsinyt masennusjaksoista tai muusta ja ollut niiden takia lyhytaikaisissa hoidoissa. Koulun loppuvaiheessa alkoi ahdistaa todella paljon, kun tajusin, että kohta olisi pakko siirtyä työelämään ja pystyä tekemään pitkäaikaisia projekteja. Päätin hakeutua hoitoon. Sain lopulta ADHD-diagnoosiin.
    Nyt minulla on ollut muutaman kuukauden ajan ADHD-lääkitys. Se on auttanut huomattavasti. Lääke vähentää aivoihin saapuvan informaatiotulvan määrää ja on tehnyt elämästä huomattavasti helpompaa. Pystyn keskittymään yhteen asiaan kerrallaan, enkä ole koko ajan kuuntelemassa, koliseeko ikkunan takana nyt uuden- vai vanhanmallinen raitiovaunu.
    Työni graafisella alalla sopii hyvin yhteen ADHD:n kanssa. Erilaisia projekteja on paljon, ja töitä tehdään usein tiukalla aikataululla. Opiskelu taidealan ammattikorkeakoulussa on myös tavallaan ollut pelastukseni, koska siellä toimittiin ennalta määrätyn lukujärjestyksen mukaan ja erilaisia hörhöjä siedettiin aika hyvin. Itsekin maalaan mieluummin ilman lääkitystä: ADHD:n aiheuttamien hurjien assosiaatioiden ansiosta taiteen tekeminen on todella paljon hauskempaa.”

Äiti aina huippukierroksilla

Katja Karjalainen, 41

”Oma äitini ei tiennyt, että en osannut yhdeksänvuotiaana lukea. Oppiminen on aina ollut todella vaikeaa, mutta tein pitkään kaikkeni, ettei sitä huomattaisi.
    Koulussa vaikeuksien peittely johti lintsaamiseen. Poissaoloilla pystyin pitämään kasvoni, koska ne selittivät huonoja arvosanoja eikä kukaan huomannut, että en oikeasti oppinut yhtä nopeasti kuin muut. Koulun lopussa yritin pinnistää kovasti, mutta minua ei huolittu edes kymppiluokalle. Olin väliinputoaja ja luokan ainoa tyttö, joka ei mennyt oppikouluun.
    Olen joutunut opettelemaan jakolaskun seitsemän kertaa, ja aina se pitää yrittää ymmärtää uudelleen. Yhdeksän ikäisenä aloitin ystäväni kanssa telinevoimisteluharrastuksen. Jouduin lopettamaan sen vuoden kuluttua yhtä aikaa kaverini kanssa, koska en olisi osannut perille ilman ystävääni. En ikinä oppinut reittiä itse.
    Muutama vuosi sitten hain töissä Googlesta jotakin ihan muuta tietoa ja satuin sivulle, jolla ADHD:sta kärsivä ihminen kertoi univaikeuksista ja muusta elämästään. Luin tekstin ja totesin, että se on kuin suoraan kuvaus minusta. Jos joku olisi ennen tätä sanonut, että minulla on tarkkaavaisuushäiriö, olisin sanonut että siinähän puhut, ei minussa mitään vikaa ole. Olin ollut aina pakkopärjääjä ja kompensoinut ja peitellyt ongelmia jotenkin.
    Olen aina ollut hyperaktiivinen singahtelija. Menen hirveällä vauhdilla paikasta toiseen. Saatan tehdä töissä paperitöitä, kun kuulen vaikka ovikellon soivan. Juoksen ovelle ja jätän paperit lähimmän kaapin päälle, ja unohdan ne saman tien.
    Olen pahimmillaan kellottanut käyttäväni työpäivästä puolitoista tuntia papereiden ja unohtuneiden tavaroiden etsimiseen. Yritän miettiä mistä olen kulkenut ja etsin tavaroita joka paikasta, minne käteni vain ovat voineet yltää.

Yksi suurimmista ADHD:n oireista itselläni ovat olleet univaikeudet. Voin valvoa neljäkin vuorokautta putkeen, kun uni ei vain tule. Olen kerran tehnyt kolmenkymmenenkuuden tunnin työpäivän: huomasin neljältä yöllä, että olen unohtanut syödä. Välillä myös valvon useita päiviä putkeen, jos esimerkiksi olen ystävieni kanssa reissussa ja haluan olla kaikessa mukana. Niin voin myös tasoittaa unirytmiäni.
    Ihmissuhteissa ADHD näkyy ainakin sammakoina, joita pääsee suusta. Unohdan, mitä olin sanomassa ja keskeytän huomaamattani toisten puheen. Opetustilanteissa joudun skarppaamaan todella voimakkaasti, että pysyn kärryillä. Kyselen paljon, jotta vireystasoni pysyy korkealla.
    Pidän siisteydestä, mutta kotonani pöydät ja muut saattavat olla hyvinkin epäjärjestyksessä. Saatan olla siivoamassa, mutta jos vaikka puhelin soi, mieli siirtyy välittömästi siihen ja aiempi tekeminen unohtuu. Tavaroiden unohtelusta on tullut perheriitojakin, kun ihmiset eivät aina ymmärrä, etten jätä niitä tahallani.
    Kahden lapseni odotus- ja imetysaika ovat jälkikäteen ajatellen olleet kaikista selkeimmät ajat elämästäni. Syöminen, ulkoilu ja vaippojen vaihtaminen loivat rytmin, josta ei voinut harhautua.
    Lopulta, kun olin muutama vuosi sitten tiedostanut ongelman, hakeuduin yksityiselle puolelle alan asiantuntijalle, koska en halunnut väärää diagnoosia. Olin tippa linssissä, kun tajusin, mistä vaikeuteni johtuvat. Oli ihanaa, kun lääkäri sanoi, että päässäni ei ole mitään vikaa, vaan se on vain viritetty hiukan eri tavalla kuin toisten.
    Nyt käytän lääkitystä ani harvoin silloin kun tunnen, että tarvitsen sitä. Olin viime viikolla oopperassa, ja lääke auttoi keskittymään koko esityksen ajan. En kuitenkaan halua käyttää lääkitystä koko ajan, sillä nautin kaoottisista tilanteista, joissa ADHD auttaa pärjäämään erinomaisesti. En halua luopua niistä mahtavista tähtihetkistä.”

Laiska vai levoton – saako aikuinen hoitoa?

Aikuisiän ADHD-diagnoosien määrä nousee maailmalla nopeasti. Yhdysvalloissa 20- 44-vuotiaille kirjoitettavien ADHD-lääkkeiden reseptien määrä on brittilehti Economistin mukaan noussut neljässä vuodessa 139 prosenttia, ja Englannissa ADHD-klinikat ovat ruuhkautuneet tukkoon hoitoon pyrkijöiden määrän kasvaessa nopeasti.
    Suomeenkin on muutaman viime vuoden aikana perustettu kaksi nimenomaan aikuisiän ADHD:n diagnosointiin erikoistunutta julkisen terveydenhuollon yksikköä, Helsinkiin ja Ouluun. Teräväkielisimmät ovat ehtineet haukkua ilmiön median aiheuttamaksi muotisairaudeksi, mutta onko asia oikeastaan näin?
    ”Arvo Ylppö puhui jo 1920-luvulla hermostuneen lapsen oireyhtymästä. Nykyaikana aikuisten ADHD tulee enemmän esiin, koska työt, joissa tarvitaan paljon fyysistä energiaa tai tehdään jotakin käsillä, ovat katoamassa. Aiemmin aikuisten ADHD peittyi paremmin, kun työelämässä vielä oli tilaa ihmisille, jotka eivät välttämättä suoriutuneet niin hyvin tai eivät omanneet muodollista koulutusta”, sanoo Suomen ADHD-liiton kuntoutuspäällikkö Mirja Heikkilä.

Suomessa aikuisiän ADHD:ta hoidetaan niukasti. ADHD-klinikkana tunnetulle, vuonna 2004 perustetulle HYKS:n neuropsykiatriselle poliklinikalle pääsee vuosittain noin 150 aikuista, joiden epäillään sairastavan ADHD:ta. Tulijoita olisi paljon enemmän. Tutkittavaksi pääsyä joutuu odottelemaan kuukausia.
    Valtakunnallista hoitojärjestelmää ei ole olemassa, ja syrjäseuduilla hoidot ovat pitkälti yksittäisten lääkäreiden kiinnostuksen varassa. Tuloksena Suomessa määrätään ADHD-lääkkeitä moninkertaisesti vähemmän kuin muissa Pohjoismaissa. Varsinkin kaupunkien ulkopuolella häiriön diagnosointi jää tiedon puutteessa usein tekemättä.
    ”Suomessa on lääkäreitä, jotka ovat aikuisiän ADHD:n suhteen epäileviä. Ei ole välttämättä asiantuntemusta tai perehtyneisyyttä asiaan”, sanoo tarkkaavaisuushäiriötä tutkinut psykiatri Asko Niemelä Oulun yliopistollisesta sairaalasta.
    ”Suomessa on oltu tässä asiassa hitaita.”
    ADHD-liiton Heikkilä arvioi, että kyse on osittain myös ennakkoluuloista.
    ”Suomessa ennakkoluulot ovat hirveän tiukassa, kun kyseessä ovat psykiatriaa sivuavat oireet. Lääkärit eivät niissä tapauksissa näe elämänhallinnan vaikeuksien takana ADHD-ihmisillä olevia neurologisia syitä. Se, että on vaikeuksia saattaa projektit loppuun tai herätä aamuisin töihin ei tarkoita välttämättä sitä, että ihminen olisi laiska.”

Tutkimusten mukaan ADHD:ta esiintyy 6-7 prosentilla lapsista, ja noin 60 prosentilla lapsena diagnoosin saaneista oireet jatkuvat aikuisikään. Tämä tarkoittaa noin 200 000:a aikuisiällä
    tarkkavaisuushäiriöstä eri asteisesti kärsivää suomalaista. Häiriöön liittyvää hajamielistä elämänhallintaa hoidetaan kognitiivisella terapialla, jolla pyritään muuttamaan pitkän ajan sisällä opittuja toimintatapoja. Myös lääkehoidot ovat yleisiä: esimerkiksi HYKS:n klinikalla lääkitys aloitetaan noin 70 prosentilla diagnoosin saaneista.
    Lääkehoidossa ei edes avun hakijoita edustavan ADHD-liiton Heikkilän mukaan ole kyse kalliiden terapioiden väistelystä tai joka vaivaan lääkkeitä määräävästä medikalisaatiosta, vaan aidosti toimivasta ja tarpeellisesta hoidosta.
    ”Monella aikuisella lääkitys on kuntoutumisen kannalta avainasemassa, sillä moni ADHDihminen ei pysty sitoutumaan terapiaan ilman keskittymistä tukevaa lääkitystä. Tutkimusten mukaan aikuisten ADHD on biologisempi kuin lasten”, hän sanoo.
    ”Aikuisella aivokemia on jo kehittynyt tietyn tyyppiseksi, lapsilla hermoverkot vielä kehittyvät.” Lääkkeiden käyttö on Suomessakin ponnahtanut vuosina 1999-2005 16-kertaiseksi, mutta koko maassa lääkkeitä sai vielä vuonna 2005 vain hieman alle 4 500 henkilöä, joista yli puolet oli lapsia. ADHD-lääkkeitä määrätään esimerkiksi Ruotsissa yli kolme kertaa enemmän kuin Suomessa, Norjassa kahdeksankertaisesti ja Tanskassakin tuplasti enemmän kuin Suomessa. Mistä kotimaisen lääkärikunnan haluttomuus tarttua reseptivihkoon johtuu?
    ”ADHD-oireyhtymä on ollut Suomessa heikosti tunnettu. Lisäksi lääkitykseen on suhtauduttu pidättyväisesti, koska tietty riippuvuusriski todella on olemassa. Suurelle osalle potilaista lääkkeestä on huomattavasti apua, mutta esimerkiksi päihdeongelmaisella lääkitystä ei voida aloittaa, koska se saattaa aiheuttaa lisäriippuvuutta”, sanoo HYKS:n neuropsykiatrisen poliklinikan apulaisylilääkäri Pekka Tani.
    ADHD-liiton Heikkilä näkee työssään myös lääkityksen edut.
    ”Usein pelätään, että keskushermostoa stimuloivat lääkkeet aiheuttavat päihderiippuvuuksia, vaikka näin ei tutkimusten mukaan oikeasti ole. Moni ADHD-ihminen rauhoittaa itseään jollakin päihteellä, ja asianmukainen lääkitys auttaa itse asiassa pysymään erossa itsehoidollisesta päihdekäytöstä”, hän sanoo.
    ”Pelätty viihdekäytön tai tenttidouppauksen mahdollisuus ADHD-stimulanteilla on käytännössä marginaalista.”

Aiemmin tarkkaavaisuushäiriön on katsottu häviävän aikuisikään tultaessa. Uuden tutkimustiedon mukaan näin ei kuitenkaan ole, vaan hoitamattomana ADHD johtaa aikuisiällä usein ongelmien kasautumiseen.
    ”Monilla lapsesta asti vaivanneen ADHD:n päälle on ehtinyt kiertyä vaikeaa masennusta tai persoonallisuushäiriö”, Heikkilä sanoo.
    ”Siinä vaiheessa pelkkä ADHD:n diagnosoiminen ei enää voi poistaa niitä.”
    HYKS:n Pekka Tani kertoo, että yksikköön vuosittain tulevista noin 150 aikuisiän ADHDepäilyistä vain noin 40-50 prosenttia vahvistetaan. Lopuilla todetaan jokin muu mielenterveyden häiriö.
    ”ADHD-diagnoosi edellyttää, että oireet ovat olleet olemassa jo lapsena. Monet muut mielenterveyden häiriöt tai esimerkiksi kannabis- tai alkoholiriippuvuus aiheuttavat hyvin samankaltaisia oireita kuin ADHD. Suuri osa tutkituista potilaista on kuitenkin tyytyväisiä, kun joku selitys omille ongelmille löytyy”, Tani sanoo.
    ADHD-liiton Heikkilän mukaan usein voi kuitenkin käydä niin, että julkisessa terveydenhuollossa hoidetaan vain häiriöön liittyvää masennusta tai muita haittoja, ja apu varsinaiseen ongelmaan pitää hakea yksityislääkäriltä.
    ”Pelkästään masentuneiksi diagnosoituja ihmisiä ohjataan helposti varsinkin pienillä paikkakunnilla mielenterveystoimistoon, missä tarkkaavaisuushäiriötä ei välttämättä vielä ymmärretä. Moni on onnekas, jos esimerkiksi joku läheinen ohjaa ADHD-tutkimuksiin aiheeseen perehtyneelle yksityislääkärille. Näiden palveluiden saatavuus on kuitenkin aivan liian hajanaista ja hinta liian korkea.”

ADHD

€¢ ADHD (Attention Deficit Hyperactivity Disorder) on tarkkaavuuden ja yliaktiivisuuden häiriö. Siihen kuuluu tarkkaavaisuushäriö, ylivilkkautta tai impulsiivisuutta yhdessä tai erikseen.

€¢ Psykiatrian tautiluokitukseen ADHD tuli 1980-luvulla, tätä aiemmin oireista puhuttiin MBD:n nimellä.

€¢ On arvioitu, että noin kaksi prosenttia aikuisväestöstä kärsii lapsesta asti jatkuneista ADHD-oireista.

€¢ ADHD on nykykäsityksen mukaan vahvasti perinnöllinen. Noin 70-80 prosenttia tapauksista on selitettävissä perintötekijöillä.

€¢ Aikuisilla ilmenee useammin tarkkaavaisuuden häiriöitä kuin ylivilkkautta tai impulsiivisuutta.

€¢ ADHD:ta hoidetaan useimmin keskushermostoa stimuloivilla metyylinfenidaattivalmisteilla. Tunnetuimpia kauppanimiä ovat Ritalin ja Concerta.

€¢ ADHD-lääkkeet ovat monissa maissa tarkasti säädeltyjä, sillä niitä on arvioitu voitavan käyttää väärin keskittymisen parantamiseen esimerkiksi opiskelussa tai työssä. Väärinkäytön hyödyt ovat kuitenkin hyvin kiistanalaisia.

Teksti Jussi Pullinen
Kuvat Jantien Oving