Kenen katu, kenen kaupunki?
Istuin taannoin Vanhan Kaivopihan puoleisella terassilla. Paikalle ilmaantui noin neljä parkourin harrastajaa, jotka hyppivät Kaivopihalla olevien kaiteiden ja korokkeiden yli ja ali aiheuttamatta sen enempää vaaraa tai häiriötä kenellekään.
Eipä aikaakaan, kun pari ilmeisesti HYYkiinteistöjen palkkaamaa vartijaa tuli paikalle ja käski harrastajien lopettaa mokoman touhun.
”Voi tulla kiinteistönomistajalle ongelmia, jos taitattavat niskansa”, kuului perustelu, kun sitä vartijoilta kävin kysymässä.
Ymmärtääkseni vartijat olivat väärässä. Kiinteistönomistaja on vastuussa mahdollisesti tapahtuvasta vahingosta vain, jos voidaan osoittaa sen johtuneen esimerkiksi kunnossapidon laiminlyönnistä tai vastaavasta. Onko nuorison harrastusten estämiselle joku muu syy?
Voi olla, että Kaivopihan alue ei ole samalla tavalla julkista tilaa kuin alueesta kivipaasein erotettu jalkakäytävä, vaan kiinteistönomistaja voi jossain määrin päättää sen käytöstä. Yleistä tilaa se silti ehdottomasti on, eikä sen käyttöä pitäisi syyttä rajoittaa. Mihin asti kiinteistönhaltijan määräysvalta ulottuu? Eikö ylioppilaskunnan omistama kiinteistöyhtiö voisi suhtautua vähän suopeammin avointen ulkotilojensa käyttöön?
Viime Ylioppilaslehden (9/06) pääkirjoitus käsittelee myös kaupunkitilaa:
”Kaupungin keskusta muuttuu vähitellen yhä kaupallisemmaksi. Aika ajoin käydään keskusteluita, mitä kaupallisessa kaupunkitilassa saa tehdä.” Keskustelua voisi käydä enemmän ja juuri siitä, mihin vedetään kiinteistönomistajien ja vartijoiden toiminnan rajat. Etenkin Kaivopihalla.
Jukka Huhta
Pari huomiota lähiviikoilta: Helmutin roudaus Vanhalta ja siihen tarvittu pakettiauto sai paikalle myös Kaivopihan Securitaksen. Selitin ystävällisesti kyseessä olevan ylioppilaskunnan omaan toimintaan liittyneiden juhlien kuljetusjärjestelyn, sen omalla kiinteistötontilla.
Tässä lainaus vartijan suusanallisesta annista: "Minua ei kiinnosta mihin asia liittyy. Nyt alkaa tämän auton kohdalla nollatoleranssi (sic), mulla menee hermot kaikenlaisiin ihmisiin, jotka tässä pyörivät pitkin päivää." Parkouristit kuulunevat samoihin "pyörijöihin". Pyydettiinkö niiltäkin sosiaaliturvatunnusta?
Mitä järkeä on pitää tällaisia inhimillisyyden karikatyyrejä töissä Ylioppilaskunnan piirissä? Jos ajatellaan vartijalogiikalla Kaivopihan mahdollisia "järjestyshäiriöitä" ja "turvallisuusaukkoja", niin ne mahdollisesti löytyisivät Citykäytävän pankkiautomaattien kulmilta - jos sieltäkään.
En edes viitsi ajatella sitä rahamäärää, mitä kiinteistöjemme turvallisuuteen kaadetaan. Enkä toisaalta edes saisi tietää, vaikka haluaisin. Ylioppilaskunnan kiinteistötoimintaahan ulkoistetaan enenevässä määrin Kaivopiha oyjin alle. Opiskelijan sana ei siellä paina, tai haittaa - miten vain haluatte. Kysyisin: mitä Kaivopihalla halutaan turvata? Omaisuutta? HYYn jäseniä? Onko tiedustelutyö pettänyt? Mitäh?
Suomalaisessa mielenmaisemassa ei ole tarkkaa käsitystä kaupunkitilasta, tai -kuvasta. Varovainen talonpoikamentaliteetti estää myös Helsingissä ihmisten viihtyvyttä, kaikki kummalliselta näyttävä ja itselleen vieras on parempi torjua kuin ottaa vastaan. Samalla firmoihin on helpompi turvautua legitiimeinä turvallisuuden/kulttuurin/minkätahansa tuottajina, kun toisiin ihmisiin ei ole tapana ottaa suoraa kontaktia.
Viimeisintä Kaivopihan kaunokukkasta voi eilisestä lähtien ihastella Uuden seinässä. Virgin Oil-valomainos on puhtaasti karmiva ja Uuden Ylioppilastalon arkkitehtuuria rienaava. Hyvä maku ei näköjään (taaskaan) ollut ostettavissa.