|
Tie miehen sydämeen Suomineidon halkova Nelostie syntyy Q-teatterissa viiden miehen ja yhden naisen voimin. Monella tapaa legendaarinen ja kiistelty valtatie numero neljä valmistui jo 1960-luvulla. Silti Q-teatterin tuoreessa komediassa tätä stradaa raivataan viiden miehen ja yhden naisen voimin 1970-luvun Korsosta aina nykypäivän Jäämerelle asti. Teatterin moniosaajan Juha Hurmeen ja Lapinlahden Linnuista tutun Ari Wahlstenin yhdessä kirjoittama ja ohjaama Nelostie heittää sekalaisen miessakin samaan tietyömaaparakkiin, josta alkaa vuosikymmenten yhteinen urakka halki Suomen. Ensin idänkauppa rykii eikä tiekoneita kuulu, sitten öljykriisi uhkaa asfaltointia, mutta lopulta miehet pääsevät itse Kekkosen siunauksella polunraivaukseen. Lähihistorian tapahtumat sivuavat viihdyttävästi näiden tietyöläisten elämää ja Lepikon torpallekin ehditään sammumaan kansakunnan isähahmon kehtoon. Matkan varrella miesten väliset suhteet vaihtelevat murahtelusta huiputukseen ja vain kännissä tai urheilukisojen äärellä antaudutaan suurten tunteiden vietäviksi. Tuntemattoman sotilaan suomalaismiehen prototyypit löytyvät tästäkin sakista. Yksi turvaa Jumalaan, toinen vedättää kavereitaan, kolmas on herkkäluontoinen kulttuurinharrastaja, neljäs ärhäkkä kiusankappale ja viides reilu johtajatyyppi. Ohjauksesta voi poimia myös viitteitä Seitsemän veljeksen näyttämöversioihin. 
Jaakko Saariluoma, Jukka Manninen, Jouko Puolanto ja Mika Piispa näyttelevät Nelostiessä työmiehiä. Nelostien lämpimän humoristinen kansanteatteri köröttelee varsinkin ensimmäisen puoliskon ajan mutkattoman viihdyttävästi kohti pohjoista. Slapstick-komedian klassiset keinot ovat kovassa käytössä puhelimen keskeisestä roolista draamankuljetuksessa aina puskafarssiin, kompasteluihin ja takaa-ajoihin. Väliajan jälkeen dramaturgin kättä olisi kuitenkin kipeästi kaivattu leikkaamaan löysät pois. Turhan isoja aiheita ahnehtivat, irrallisen oloiset monologit katkovat muuten kulkevaa komediaa. Naisen marssittaminen parakkiin ei myöskään tuo uutta näkökulmaa ikiaikaiseen aatami ja eeva -asetelmaan. Miehistä erityisesti Jukka Mannisen kultturelli herkkis, Jaakko Saariluoman rehti työnjohtaja ja Jouko Puolannon muita huijaava pikkunilkki ovat löytäneet hahmoihinsa hersyvän huumorin lisäksi syvyyttä. Myös Antti Raivion raivostuttava aatelisöykkäri naurattaa. Q:n Nelostie vie lämminhenkiselle aikamatkalle YYA-ajoista euro-Suomeen. Esityksen hyväntuulinen kansanteatteri viehättää vanhanaikaisella tyylillään tarjoten suorastaan virkistävää vastapainoa kyynistelevälle nykyihmisen paheiden pyörittelylle. Tie-allegoria lienee melkoisen kulunut, mutta kaikessa yksinkertaisuudessaan se tarjoaa oivalliset raamit näiden miesten kohtaamiselle. Onko suomalaisen miehen mielenmaisema sitten kuin Nelostie, joka halkoo suomineitoa suoraviivaisen karskisti? Q-teatterissa ainakin yksi asia on selvä - tie asfalttimiehen sydämeen käy pontikkapannun kautta. Maria Lyytinen
|
