Tekniikan taideteollinen yliopisto
Kuka muistaa tänä päivänä, että suomalainen
televisio on saanut alkunsa Teknillisen korkeakoulun
radiolaboratoriosta? Tuolloin vuonna
1955 TKK:n insinöörit testasivat tekniikkaa, joka
oli naapurimaissa jo yleisessä käytössä. Nykyisin
insinöörien rooli on lähinnä tekninen.
Internetissä on käynnissä samanlainen kehitys.
Insinöörien ja nörttien vanhassa valtakunnassa
muut alkavat olla suuremmassa roolissa.
Sisällön tekijät ovat pian tärkeämpiä kuin tekniikan
suunnittelijat.
Ei kuitenkaan vielä. Monelle netistä kiinnostuneelle
sen tekniset mahdollisuudet ovat hämäriä.
Työkalun mahdollisuudet pitää tuntea,
ennen kuin siitä voi saada kaiken irti.
Taideteollisen korkeakoulun rehtori Yrjö
Sotamaa ehdotti syyskuun alussa oman
yliopistonsa, Teknillisen korkeakoulun ja Helsingin
kauppakorkeakoulun yhdistämistä. Tuloksena
olisi jonkinlainen tekniikan taideteollinen
kauppakorkeakoulu.
Opiskelijat olisivat kaupallisesti suuntautuneita
humanistiteekkareita. Jos opetus olisi
riittävän monipuolista, uuden yliopiston kasvatit
liikkuisivat sujuvasti tekniikan ja sisällön
raja-aitojen yli. Myös Teknillisen korkeakoulun
rehtori Matti Pursula kannattaa ideaa.
Sotamaan idea on mainio. Suunnitelman ainoa
puute on se, että Sotamaan suunnitelmissa
koululle tulisi kolme kampusta. Käytännössä nykyiset
yksikampuksiset yliopistot yhdistettäisiin
paperilla ja joukkoliikenteellä.
Jos Tekniikan taideteollinen yliopisto joskus
perustetaan, on opiskelijoiden kannalta tärkeää,
että sillä on oma talo ja yksi kampus. Helsingin
yliopiston jako neljään kampukseen on tuottanut
rajoja ja tieteiden erkanemista toisistaan.
Uuden yliopiston kaikkea opetusta ei tarvitsisi
siirtää uuteen paikkaan, vaan ainoastaan
poikkitieteellisille opiskelijoille tarkoitettu. Jos
opettajat tulisivat opiskelijoiden luokse, mikään
ei estäisi haalimasta opetusta myös Helsingin
muista yliopistoista. Helsingin yliopiston professorit
voisivat pitää esimerkiksi kirjallisuuden ja
historian luentoja uudella yliopistolla.
Tilat itsessään ovat tärkeitä yhteistyön ja uusien
ajatusten syntypaikkoja. Langattomat yhteydet,
joukkoliikenne tai etätyö eivät korvaa
ihmisten tapaamista kasvokkain.
Yhdysvalloissa tilojen tärkeys on ymmärretty
paremmin. Monilla yrityksilläkin on omia
"kampuksia", johon on luotu virikkeitä työnteon
oheen. Esimerkiksi hakukoneyhtiö Googlen
kampuksella on ilmaisia aterioita, hierontaa, kaupunkipyöriä
ja lenkkipolkuja. Tarkoituksena on
se, että ihmiset voivat tavata muuallakin kuin
vessajonossa tai kahviautomaatilla.
Esa Mäkinen
|