Ottelun alkuun on viisi tuntia. Hanno Möttölä viettää marraskuista lauantai-iltapäivää kotonaan, sadan neliön vuokrakämpässä. Atlantan keskustan liepeillä sijaitseva pienkerrostaloalue on aidattu. Se ei johdu siitä, että Möttölän asuinseutu olisi erityisen levotonta, vaan ympäröivästä yhteiskunnasta. Yhdysvalloissa hyvin toimeentulevat ihmiset asuvat aitojen takana, ja NBA-koripalloilija Möttölä lukeutuu heihin.
Hänen vuosipalkkansa on 465 000 dollaria eli noin kolme miljoonaa markkaa. Se on vähän verrattuna NBA-liigan supertähtiin.
Mutta toista kauttaan ammattilaisena pelaava Möttölä, 25, ei olekaan Michael Jordanin tai Shaquille O´Nealin kaltainen tähti, vaan rivipelaaja viime vuosina heikosti pärjänneessä Atlanta Hawksissa.
Illalla Hawks kohtaa Miami Heatin. Ottelu määrää Möttölän päivärytmin.
Kymmeneltä aamulla joukkueella oli tunnin pituiset heittoharjoitukset. Sen jälkeen Möttölä ajoi takaisin kotiinsa syömään. Iltapäivällä hän ehtii katsella televisiota tai lukea Suomen uutiset internetistä.
Hallilla täytyy olla viimeistään puolitoista tuntia ennen pelin alkua, mutta Möttölä menee sinne mielellään jo aikaisemmin.
”Yritän mennä silloin kun katsomossa ei vielä ole väkeä, että pääsee rauhassa lämmittelemään ja teippauttamaan nilkat”, hän kertoo puhelimessa.
NBA-ottelu kestää taukoineen ja mainoskatkojen vaatimine aikalisineen yli kaksi tuntia. Sitten Möttölä palaa kotiinsa syömään ja nukkumaan.
Sama toistuu kuukaudesta toiseen. NBA-joukkueet pelaavat runkosarjan aikana 82 ottelua, eli pelejä on miltei joka toinen ilta.
Aina ei vain pääse ottelun jälkeen omaan sänkyyn. Haastattelua seuraavana päivänä Atlantan joukkue on lähdössä viikoksi länsirannikolle.
Ottelumatkat noudattavat tiettyä kaavaa: peli, lento seuraavan kaupunkiin, majoittuminen hotelliin ja nukkumaan. Seuraavana päivänä kevyttä harjoittelua, ottelu ja taas lento uuteen kaupunkiin.
Ei kuulosta järin värikkäältä elämältä. Nähtävyyksiin ei ehdi tutustua, eikä amerikkalaisarkea juuri näe – ei edes lentokoneessa, sillä joukkue matkustaa yksityiskoneella.
”Onhan se aika paljon sellaista hotellissa makoilua. Siinä on vaarana, että löysistyy. Yritän usein lähteä muutaman kaverin kanssa illalla syömään tai katsomaan leffaa”, Möttölä kertoo.
Käpylästä Konalaan mentäessä joutui vaihtamaan bussia. Se ärsytti pimeinä pakkasiltoina nuorta Hanno Möttölää. hkl:n bussissa koripalloharjoituksiin matkatessaan Möttölä ei kuvitellut, että hänelle joskus maksettaisiin koripallon pelaamisesta.
Silti hän harjoitteli. Heittoja Oulunkylän ulkokentällä. Harhautuksia omassa huoneessaan, jonka seinään oli ruuvattu minikori. Ja tietenkin pallonkäsittelyä, pelitaktiikkaa, lihasvoimaa ja koordinaatiota ohjatuissa koripalloharjoituksissa.
Möttölä aloitti pelaamisen Käpylän Panttereissa, siirtyi pian Pakilan nmky:hyn ja sieltä vahvasta juniorityöstä tunnettuun Helsingin nmky:hyn.
Juniorivuodet eivät olleet aina herkkua. C-juniorina Möttölä ei mahtunut hnmky:n ykkösjoukkueeseen. Kaudesta kakkosjoukkueessa tuli tylsä.
”Silloin ajattelin, että ei tästä oikein tule mitään”, hän sanoo.
Mutta ei Möttölä huono pelaaja ollut. Hän oli mukana ikäluokkansa maajoukkueringissä ensimmäisistä leireistä lähtien. Möttölä venähti jo nuorena parimetriseksi, ja oli kokoisekseen ketterä – kiitos koordinaatioharjoitusten.
Muut olivat vain vahvempia. Vuonna 1976 syntyneiden lupaavimpana pelaajana pidettiin Tapiolan Hongan sentteriä Markus Hemdahlia, joka pelaa nykyisin mestaruussarjassa. Hän siirteli heiveröistä Möttölää korin alla miten halusi.
”Hemdahl oli jo silloin suurin piirtein yhtä iso kuin nyt, ja meikäläinen oli vielä todella laiha ja fyysisesti heikko.”
San Antonio, Texas syyskuussa 1993. Pitkä ja vaalea suomalaisnuorukainen istuu luokkahuoneessa Yhdysvaltain historian tunnilla. Hanno Möttölä on tuhansien suomalaislukiolaisten tavoin lähtenyt vaihto-oppilaaksi.
Syitä lähtöön oli kaksi: koripallo ja halu itsenäistyä.
Perillä Möttölä yllättyy ikävästi. Hän ei saa pelata lukionsa joukkueessa, koska osavaltion säännöt kieltävät sen pelaajilta, jotka ovat olleet maajoukkuevalmennuksessa.
Muutenkin vuosi Teksasissa on karu. Möttölä ei tule toimeen isäntäperheensä kanssa. Käpyläläinen ja teksasilainen arvomaailma ovat liian kaukana toisistaan. Möttölä tuntee, että häneen ei luoteta, kun ruoka tulee pöytään vasta kun läksyt on tehty.
”Yhdysvalloissa nuoria pidetään ihan pikkulapsina. Nuorten ei anneta kasvaa aikuisiksi samalla lailla kuin Suomessa. Lukioikäiselle suomalaiselle se on rankka paikka”, Möttölä kertoo.
Myös ihmisten pinnallisuus ja pramean julkisivun takana rehottava köyhyys ärsyttivät 17-vuotiasta Möttölää ja tekivät hänestä Amerikka-kriittisen. Hän ei suunnitellut palaavansa maahan asumaan.
Kun Möttölä palasi Suomeen kesällä 1994, hän oli kehittynyt koripalloilijana, vaikkei ollut pelannut vuoteen yhtään virallista ottelua.
Hentoon varteen oli tullut lisää massaa. Enää häntä ei niin vain siirretty korin alta sivuun. Eikä edes tarvinnut: vaihto-oppilasvuotenaan Möttölä oli opetellut pelaamaan kauempana korista.
”Kun en saanut pelata sarjassa, pelasin paljon katukorista ja usein takamiehenä. Kehityin pallon hallinnassa huimasti”, Möttölä muistelee.
Möttölä nostettiin hnmky::n mestaruussarjajoukkueeseen. Jo seuraavana keväänä hän pelasi ensimmäisen miesten maaottelunsa.
Koripallopiireissä Möttölän läpimurto ei ollut yllätys. Kun muiden junioritähtien kehitys taittui, Möttölä paransi sitkeästi taitojaan tärkeillä osa-alueilla: heitto- ja levypallopelissä sekä fysiikassa.
Maajoukkueen silloinen valmentaja Henrik Dettmann kohautti lehdistöä ennustamalla, että Möttölästä tulee ensimmäinen suomalainen NBA-pelaaja.
Harva jaksoi uskoa siihen, vaikka kesän 1995 EM-kisojen jälkeen Möttölän postilaatikkoon oli alkanut tipahdella rekrytointikirjeitä amerikkalaisilta yliopistoilta. Utahin yliopistojoukkueen päävalmentaja Rick Majerus kävi Kallion Urheilutalolla katsomassa Möttölän pelejä.
Espanjasta tarjottiin jo ammattilaissopimustakin. Möttölä päätti kuitenkin pysyä Suomessa. Ylioppilaskirjoitusten jälkeen hän aloitti asepalveluksensa Lahden urheilukoulussa kesällä 1996.
Armeijavisiitti jäi lyhyeksi. Möttölä taipui Utahin kosiskeluihin ja muutti mormonikaupunkina tunnettuun Salt Lake Cityyn.
Suomalaiselle sanasta yliopistourheilu tulee ensimmäisenä mieleen Akateeminen Wartti tai sekajoukkuein pelattava sähly. Yhdysvalloissa se tarkoittaa kymmeniätuhansia katsojia, suoria televisiolähetyksiä ja mahdollista ponnahduslautaa ammattilaisuralle.
”Luulin olevani hyvä harjoittelija, kun menin Utahiin, mutta siellä tajusin, että saan kropastani vielä aika paljon enemmän irti, jos on pakko”, Möttölä kertoo.
Harjoitukset olivat paitsi rankkoja myös pitkiä, usein monituntisia. Ja otteluihin valmistauduttiin huolellisesti, paljon huolellisemmin kuin NBA:ssa. Vastustajien pelikuvioita kelattiin videoilta uudestaan ja uudestaan.
Ei elämä Utahissa kuitenkaan pelkkää koripalloa ollut. Pääaineenaan Möttölä luki taloustieteitä. Utahissa urheilijoille ei myönnetty erikoisvapauksia. Päinvastoin: heidän läksyjen lukuaan valvottiin. Möttölä tosin vapautettiin pian valvotuista lukutuokioista hyvien arvosanojen perusteella.
Opiskelijabileisiin Möttölä ei ehtinyt. Päivät kuluivat harjoituksissa, punttisalilla, urheilijoiden omassa lukusalissa tai pelimatkoilla.
Möttölä asui Salt Lake Cityssä neljä vuotta. Sinä aikana hän alkoi tottua vaihto-oppilasvuonna häirinneeseen amerikkalaisten pinnallisuuteen. Piti vain jaksaa hymyillä. Koti-ikävää lievitti se, että Möttölän tyttöystävä, nykyinen vaimo Ulla, muutti Utahiin.
Sopeutumista helpotti myös se, että koripallo sujui paremmin kuin koskaan ennen. Möttölän toisena opiskeluvuotena Utah selvitti tiensä yliopistojoukkueiden valtakunnalliseen loppuotteluun, joka kerää miljoonia tv-katsojia. Seuraavalla kaudella Möttölä oli jo joukkueensa tähtipelaaja. Dettmannin NBA-lausunnolle ei enää naureskeltu.
Viimeistä yliopistovuotta varjostivat loukkaantumiset. Loppukaudesta Möttölä kuitenkin pelasi itsensä takaisin NBA-kykyjenetsijöiden kiikariin. Samalla hän suoritti loppututkinnon hyvin arvosanoin. Kauden päätteeksi Möttölä valittiin valtakunnalliseen All-Academic -viisikkoon, jossa painotetaan urheilumenestyksen lisäksi akateemisia ansioita.
Syksyllä 2000 Möttölä solmi sopimuksen Atlanta Hawksin kanssa. Hänestä tuli kaikkien aikojen ensimmäinen suomalainen NBA-pelaaja. Ensimmäisellä NBA-kaudellaan Möttölä teki keskimäärin 4,4 pistettä ottelussa.
Nyt Möttölä on aloittanut toisen kautensa ammattilaisena. Hyvätkään peliesitykset eivät välttämättä takaa vakaata työpaikkaa, sillä superkaupallinen NBA on armoton maailma. Pelaajia ostetaan ja myydään kuin osakkeita.
Möttöläkään ei ole varma, missä hän pelaa ensi kaudella. Tai pelaako hän edes koko tämän talven Atlantassa.
”Täällä jokainen pelaaja on liipaisimella. Välillä tulee yllättäviä siirtoja, tulet treeneihin ja joku tyyppi onkin myyty. Euroopassa sentään kysytään, haluatko lähteä. Täällä joukkueella on kaikki oikeudet myydä pelaajia”, hän sanoo.
Modernia ihmiskauppaa siis, mutta orjat saavat siitä kelpo korvaukset. Ja sen takia Möttölä ei halua valittaa.
”Epävarmuus on aika vähäinen hinta siitä, että saa pelata maailman parhaassa liigassa. Pitää vain pystyä elämään sen tiedon kanssa, ettei tiedä, missä seuravana vuonna pelaa.”
Ilkka Karisto
Kuva: Ville Palonen
