Myytti aseistautuneesta Amerikasta

T:Teksti:

Suomessa on paljon aseita. Metsästys- ja kilpa-ammunta-aseeseen luvan saa helposti, jos taustat on kunnossa. Mutta yhdessä kohtaa Suomen asekäytäntö on tiukka. Suomalainen ei saa hankkia asetta puolustaakseen itseään.
    Tämä ilmentää Suomessa vallitsevaa käytäntöä, jossa ihmisen henkilökohtaiset vapaudet ovat valtion monopoli. Hengen ja omaisuuden turva ovat ”perusoikeuksia”, jotka valtio voi halutessaan riistää kansalaiselta.
    Jos viranomainen tekee laittoman pidätyksen tai kotietsinnän tai käyttää perusteettomasti voimaa pidätyksen yhteydessä, kansalaisella ei ole oikeutta puolustautua.
    Ja milläpä kansalainen voisi panna hanttiin? Monopolisoidessaan väkivallan Suomen valtio on pitänyt visusti huolta, etteivät kansalaiset ole koskaan saaneet käsiinsä sellaisia aseita, jotka uhkaisivat valtion väkivaltakoneiston työrukkasten, eli lähinnä poliisien, ylivoimaa. Huonosti itsepuolustukseen soveltuvat metsästysaseet on sallittu mutta käsiaseet ei.
    Järjestelmä toimii niin hyvässä kuin pahassa. Hyvässä siksi, että aseiden runsaudesta huolimatta aseita ei ympäröi väkivallan kulttuuri. Pahassa siksi, että järjestelmä riistää kansalaisilta välineen puolustaa itseään.

On toisenlaisiakin tapoja jakaa yhteiskuntaa hallitseva väkivalta. Yhdysvalloissa väkivalta on jaettu antamalla ihmisille vapaa aseenkanto-oikeus, ja joissakin osavaltiossa, kuten Teksasissa, osavaltion lait takaavat suorasanaisesti kansalaiselle oikeuden puolustautua lakia rikkovaa viranomaista vastaan.
    Tällaisessa yhteiskuntamallissa valtio ei ole yhtään sen hyväntahtoisempi tai erehtymättömämpi yhteiskunnallinen toimija kuin kukaan muukaan. Niinpä ihmisille on annettu oikeus puolustaa itseään silloin kun valtio rikkoo heidän oikeuksiaan.
    Paperilla tämä ajatusrakennelma on hieno, mutta ainakin Yhdysvalloissa se on toteutettu kertakaikkisen surkeasti. Yhdysvaltalaiset alakoululaisista alkaen vuotavat verta ja elävät jatkuvassa väkivallan pelossa, koska maa on fanaattisesti sitoutunut vapaaseen asekulttuuriin.
    Vaikka alun toisella kymmenellä olevat tenavat marssivat kouluun ja teurastavat tovereitaan, Yhdysvaltojen voimakas aselobby, ja erityisesti vapaaseen aseenkanto-oikeuteen sitoutunut
     National Rifle Association (NRA), kieltäytyy hyväksymästä asekulttuurin tiukentamista.
    nra ja kumppanit vetoavat perinteisiin. Heidän visioissaan juuri vapaa aseenkanto-oikeus teki Yhdysvalloista suuren. Aina Yhdysvaltain itsenäisyystaistelusta lähtien maan olemassaolon on turvannut vapaa kansalainen, joka on puolustanut itseään ja perhettään asein.
    Mielikuva elää vahvasti, mutta se on täysin väärä, kirjoittaa amerikkalainen historioitsija Michael A. Bellesiles kirjassaan Arming America. Hänen mukaansa ”Yhdysvaltojen asekulttuuri on keksitty traditio. Sitä ei ollut olemassa silloin kun maa itsenäistyi”.
    Bellesiles perustaa väitteensä pikkutarkalle arkistolähteiden käytölle. Ja lähteistä – perunkirjoista, virallisista dokumenteista, ihmisten ja viranomaisten kirjeenvaihdosta, eurooppalaisten vieraiden kommenteista – rakentuu yksiselitteinen historiallinen tulkinta: aina 1840-luvulle asti Amerikassa oli vähän aseita, ihmiset eivät olleet kiinnostuneita niistä ja niiden hallussapito oli tarkkaan säädeltyä.
    Yhdysvaltain sisällissota (1861-65) ja sitä edeltäneet vuodet merkitsivät käännekohtaa asekulttuurin kehityksessä. Länteen suuntautunut ekspansio, etelävaltioiden sokeaan rasismiin liittynyt väkivalta ja tekninen kehitys loivat pohjan sille asekulttuurille, josta Amerikka tänään tunnetaan.
    Murtaessaan myyttejä Bellesiles on ymmärrettävästi joutunut nra-henkisen väen hampaisiin. Viehän hänen kirjansa nra:lta yhden sen tärkeimmistä argumenteista nykyisen amerikkalaisen asekulttuurin puolesta.
    Bellesilesin totuudet tekevät pyssyfanaatikkoihin niin kipeää, että hänen kasvokuvaansa on alettu markkinoida maalitauluna aseharrastajien festivaaleilla.
    Jotakuta Bellesilesin kaltaista historioitsijaa kaipaisi Suomeenkin. Samalla tavalla kuin Bellesiles osoitti myytin aseiden iankaikkisesta läsnäolosta amerikkalaisessa yhteiskunnassa kuplaksi, tämä hypoteettinen historioitsija voisi selvittää, miksi Suomessa aseita pidetään kyselemättä valtion yksinoikeutena.
    En kaipaa aseiden hallussapidon välitöntä vapauttamista tai jotain uutta Suomen alkoholi- ja teräasepainotteiseen väkivaltakulttuuriin. Mutta haluaisin historiallisen selvityksen siitä, miksi maassa, jossa puhutaan niin paljon vapaudesta (sodimmehan vapaussodan), luotetaan kansalaisiin niin vähän, että valtio riistää heiltä tärkeimmän välineen puolustaa omaa vapauttaan.

Juhana Rossi

Michael Bellesiles. Arming America:
The Origins of a National Gun Culture.
New York: Alfred A. Knopf, 2000.