80-luvulla Suomi-rock eli ajan hermolla. ”Kulttuuri palvelee taantumusta, heittää edistyksen liekkeihin kusta”, ilmoitti Pelle Miljoona vuosikymmenen vaihteessa ja näytti muille mallia. Ei ollut ajankohtaista aihetta, jota ei olisi rockin keinoin kannattanut kommentoida.
Muusikot maksoivat velkaa Etiopiaan ja huolestuivat nousevasta juppikulttuurista, kunnes iski 90-luku ja mietteet muuttuivat. Rokkarit kiinnostuivat Kalevalasta ja kansanmusiikista ja näyttivät unohtavan nykypäivän. CMX, Värttinä, Amor-phis ja tuhti nippu muita eturivin artisteja on hakenut inspiraatiota ikivanhoista ajoista. Pakeneeko nuori polvi nykyaikaa?
”Etäännytämme itsemme tullaksemme paremmin tähän päivään”, vastaa Pohjannaula-yhtyeen rumpali Juha Menna. Debyyttilevynsä juuri julkaissut Pohjannaula on uusin esimerkki perinnetietoisesta bändistä, jonka imago on leimallisen maanläheinen. Kansanmusiikkipoljentoinen rock soi kuin suoraan sähköistetystä heinäladosta ja levynkannessa bändi poseeraa pellon pientareella. Yhtyeen nimikin on vanha kalevalainen väännös pohjan-tähdestä.
”Lähiön pihalla kymmenestä pojasta kahdeksan on kiinnostunut tulevaisuudesta, poliisiautoista ja scifi-asioista. Yksi jätkä ei ole kiinnostunut mistään ja yksi on kiinnostunut menneisyydestä. Se tahtoo tehdä ennemmin jousipyssyn kuin laser-pyssyn. Meidän orkesterissa on näitä ihmisiä”, sanoo Menna.
Ikimetsien syvän huminan orkesterin jäsenet ovat sisäistäneet kesälomakokemustensa lisäksi omien isovanhempiensa tarinoista.
Basisti Antero Aunesluoma myöntää 90-luvun Suomi-rockista kuuluvan muutenkin menneisyyden äänen. Kalevalanuotin lisäksi 50-luvun iskelmät ovat lyöneet leimansa modernin rockin kieleen. Aunesluoma pitää vanhojen tyylilajien paluuta positiivisena asiana.
Taustavoimina Yrjänä ja Röyhkä
Orkesterin tuoretta Kivi-albumia on ollut tuottamassa CMX-yhtyeen A.W. Yrjänä, jonka merkitys menneisyyden ja mystiikan tuomisessa Suomi-rockin agendalle on ollut suuri. Ajoittain Yrjänän vaikutus kuuluu vahvana Pohjannaulankin levyllä, vaikka hän keskittyi apulaistuottajana lähinnä suurten linjojen vetämiseen.
Eikä Yrjänä ole ainoa Pohjannaulaan näppinsä iskenyt mystikko-rock-tähti. Alun perin orkesterin ”löysi” Kauko Röyhkä, joka kiinnostui bändistä keikalla. Nyt Pohjannaula on Röyhkän, Yrjänän ja muutamien muiden levyosuuskunta Lilithin leivissä.
Vaikka Pohjannaula ammentaa aiheita menneestä maailmasta, se ei haikaile takaisin savupirttiin. Puhdasoppiseen kansanmusiikkiin orkesterissa suhtaudutaan kaksijakoisesti. Toisaalta bändi on käynyt soittamassa muutamilla etnofestareilla, esimerkiksi syyskuussa Kreikan Thessalonikissa, mutta toisaalta se haluaa tehdä kappaleensa itse eikä rakentaa niitä monien kansanmusiikkiyhtyeiden tapaan trad-pohjalle.
”Osa kansanmusiikista on toimivaa, mutta kyllä siellä on paljon myös sellaista, jonka perimmäistä ideaa mä en tavoita. Ehkä eniten ärsyttää sellainen yltiöromanttinen haikailu vanhaan maailmaan”, sanoo Aunesluoma.
Pohjannaulaa pitävät kiinni modernissa maailmassa soittajien siviiliammatit. Antero Aunesluoma on tullut monelle valtiotieteilijälle tutuksi tiedekunnan tietojenkäsittelykurssien vetäjänä.
Mikko Metsämäki
